Tässä joitakin dvd-leffoja, joita tuli katsottua lomien aikana:
Here are some dvd-films we watched during the holidays:
Eat, Pray, Love. Pidin paljon. Katsoin jopa pariin kertaan. Pyöri myös tyttöjen illassamme viinilasillisen kera. Robertsia jaksaa katsoa, paitsi ulkonäköään, niin myös näyttelijänlahjojaan. Muutenkin jotenkin sopii teemoiltaan omaan elämäntilanteeseen.
Eat, Pray, Love. I liked a lot. I even watched it couple of times. It was also running at our girl's night with glas of wine. I won't get tired watching Julia Roberts, her looks and acting skills. This movie also somehow fits to my current life situation.
Kelly Osbourne, Turning Japanese. Tämän olen nähnyt monesti ennenkin, mutta tähän en myöskään näköjään kyllästy, katsoin tämän taas moneen kertaan. Joo, olen minäkin sitä mieltä, että Kelly on turhasta valittava, hemmoteltu kakara. Mutta jaksan katsoa tätä siitä huolimatta, ja onhan se tietysti osa tämän ideaakin. Myös siitä hyvä, että voi jättää pyörimään, kun samalla käy tekemässä jotain muuta, ja kun tulee takaisin, niin taas on kiinnostava episodi menossa. Pyöri myös tyttöjen illassamme. Rakastan Japania. Olen varma, että olen joissakin edellisissä elämissäni ollut japanilainen ;)
Kelly Osbourne, Turning Japanese. I have seen this many times before, but apparently won't get tired, I again watched this many times. Yeah, I also agree, that Kelly is a whiny, spoiled brat. But in spite of that I was able to watch it again and again, and also of course that is a great deal of the idea too. Also good that you can leave this running, while going to quickly doing something else. When you came back, there is another interesting episode going on. This was also running at our girl's night. I love Japan. I am sure, that I have been Japanese in some of my past lives. ;)
Toy Story 2 ja muut osat ovat Nemon suosikkeja, ja itse pidän paljon myös! Nykyaikaiset kolmiulotteiset animaatiot ovat kyllä ihan huikeita verrattuna esim. vuoden 1994 Leijonakuninkaaseen, jota katsoimme eilen. Se oli kyllä vähän liian pelottava Nemolle, eli säästetään Leijonakuninkaan enemmät katselukerrat myöhempään.
Toy Story 2 and the other parts are Nemo's favorites, and I like them a lot too! New three-dimensional animations are just awesome compared to for example year 1994's The Lion King, which we watched yesterday. That was just a bit too scary for Nemo, so we are gonna save more watching of it to the future.
Promise. Kiinalainen, 2005 tehty. Kuten kiinalaisleffat yleensä, visuaalisesti vaikuttava ja paljon hyppelyä, pomppelua ja lentämistä. Jossain vaiheessa tajusin kuitenkin, että tipahdin juonesta, joten kesken jäi.
Promise. Chinese, 2005. Like Chinese films often, very visual and a lot of jumping and flying around. Somewhere in the middle I realised however, that I had dropped out of the storyline, so I didn't finish it.
Pan's Labyrinth. Tämä on ihan äärettömän, äärettömän väkivaltainen. Tiedättehän, sellainen josta tulee tunne: "Yök, miksi tällaista tehdään?". Ja kolme Oscaria! (kuvaus, lavastus, maskeeraus) Olin monta kertaa aikeissa keskeyttää katsomisen. Jotenkin onnistuin kuitenkin katsomaan loppuun, vaikka aiheuttikin ahdistusta. Visuaaliset tietokoneella tehdyt efektit olivat kyllä vaikuttavia. Tässäkin eletään kahdessa eri maailmassa, reaalimaailmassa ja fantasiassa, aivan kuten minäkin, haha. Leffan voi nähdä myös narsismin kuvauksena, kuinka narsisti tuhoaa kaiken ympäriltään isolla egollaan.
Visuaalisesti mieleenpainuvin kohta oli, kun tyttö menee sinne toiseen maailmaan isoon ruokasaliin, jossa on pitkä pöytä täynnä herkkuja ja pöydän päässä istuu jokin inhottava nahkaa täynnä oleva lapsia tappava syövä monsteri-olio, jolla on silmämunat kämmenellä, mutta joka näyttää nukkuvan/olevan eloton. Tyttöä on kielletty syömästä mitään pöydästä, mutta hän syö kuin syökin kaksi rypälettä. Olio herää, työntää silmät kämmenissään oleviin koloihin ja tulee tytön perään, katsoen eteensä kämmenissään olevilla silmillään. Karmivaa!
Pan's Labyrinth. This is extremely, extremely violent. I almost couldn't watch it. You know, the kind of you get the feeling: "Gross, why do they make something like this??". And three Oscars! (filming, framing, make-up) I was many times about to stop watching. But somehow I managed to watch it through, although I had anxiety. Visual computer effect's were awesome. In this film was also reality and fantasy world, just like in my life, haha. You can also see this film as a description of a narcissist, who destroys everything around him with his big ego.
Visually the most unforgettable scene was, when the little girl goes to that another world to the big dining room with a long table full of delicacies and on the other end is sitting a disgusting child eating monster-creature with lots of skin, holding his eyeballs on his palm, but seems to be sleeping/not being alive. The girl had been told not to eat anything from the table, but she eats two grapes. The creature wakes up, sticks the eyeballs in to the holes in his palms and comes after the girl, looking with the eyes in his palms. Creepy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti